18. Pohjoismainen slavistikongressi pidettiin 18.–22.8.2010 Tampereella. Kongressin tavoitteena oli esitellä Pohjoismaissa tehtävää slavistiikan alan tutkimusta, suunnitella mahdollisia yhteistyöhankkeita ja tietysti vaihtaa kuulumisia kollegoiden kanssa. Kongressin järjestäjänä oli Tampereen yliopiston Kieli- ja käännöstieteiden laitos yhdessä Suomen slavistipiiri ry:n kanssa. Kongressiin osallistui n. 100 esitelmöitsijää Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta, Venäjältä, Yhdysvalloista, Saksasta ja Baltian maista. Lisäksi esillä oli neljä posteria.
Pääluennoitsijoina oli kaksi kielentutkijaa ja kaksi kirjallisuuden ja kulttuurin tutkijaa, vaikka perinteinen kahtiajako kieleen ja kirjallisuuteen ei enää kuvastakaan nykypäivän tutkijoiden harrastusten jakaumaa. Erilaiset tieteenalojen väliset lähestymistavat yhdistelevät aineistoja ja metodeja uusilla ja yllättävilläkin tavoilla. Hyvin edustettuna oli Tampereen kongressissa myös perinteinen sekä diakroninen ja vertaileva että synkroninen ja kontrastiivis-typologinen kielentutkimus, joskin menetelmällisesti usein uudistuneena esimerkiksi modernin korpustutkimuksen keinoja hyödyntäen. Kirjallisuudentutkimuksessa ovat taas tilaa saaneet laajemmin kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin paneutuvat teemat ja uudet lähestymistavat, vaikka pohjoismaissa harrastetaan vielä melko paljon perinteellistä kirjallisuudentutkimusta. Tutkimuskohteisiin ja teorioihin perustuvien rajojen keinotekoisuutta häivyttävät myös diskurssi- ja keskustelunanalyysia hyödyntävät tutkimusasetelmat sekä käännöstutkimuksen monitieteiset, kulttuuriset ja sosiologiset kysymyksenasettelut. Yleiseen kirjallisuuspainotteiseen sektioon ilmoittautui yksitoista esitelmää, joissa kirjallisuuden ohella käsiteltiin laajempia kulttuurisia ja yhteiskunnallisia ilmiöitä. Ajallisesti silmiinpistävä oli venäläisen 1900-luvun alkupuolen ja hiukan vanhemmankin kirjallisuuden hallitseva rooli. Muita temaattisia alueita olivat mm. sukupuolen, kielen ja kirjallisuuden väliset kytkennät sekä luonnon ja kulttuurin suhdetta käsittelevät esitelmät. Valtaosa esitelmistä paneutui venäläiseen kirjallisuuteen, lisäksi yhdessä esitelmässä tarkastelun kohteena oli tšekkiläinen poliittinen huumori ja toisessa kuluneen vuosikymmenen puolalaisen kulttuurin arkipäivä. Yksi uusista ja nopeasti vahvistuvista tutkimusaluista on populaarikulttuuri, jonka sektiossa esiteltiin tieteiskirjallisuutta, elokuvaa, televisiota ja satiiria koskevaa tutkimusta. Teatterielämää ja Helsingin yliopiston maineikasta slaavilaista kirjastoa käsiteltiin Suomen ja Venäjän kulttuurikontakteja tutkineessa työpajassa.
Kielentutkimuksen yleisessä sektiossa vallitsevana oli venäjän kielen tutkimus. Muita slaavilaisia nykykieliä tarkastelevat esitelmät koskivat digiajan haasteita ja uutta mediaa. Lähes puolet esitelmistä haki tutkimusongelmansa venäjän kielen viime vuosisataa varhaisemmasta historiasta ja modernin venäjän tutkijoistakin muutamalla tarkasteltavana oli nyt jo hiukan etäisempi neuvostoajan kieli. Aiheet ja näkökulmat vaihtelivat syntaksista ja morfologiasta aspektiin ja keskustelunanalyysiin.
Kielitypologiatyöpajasta muodostui kiinnostava slaavilaisten ja pohjoismaisten kielten kontrastiiviseen tutkimukseen keskittynyt sektio, jossa kolmen kutsutun alustuksen lisäksi kuultiin kymmenkunta esitelmää, joissa käsiteltiin niin kielensisäistä ja diakronista kuin kieltenvälistäkin variaatiota fonetiikassa, kirjoitusjärjestelmässä, kieliopissa ja sanastossa.
Korpussektioon ilmoitetuista neljästä esitelmästä yksi oli varsinaista korpuslingvistiikkaa, muissa korpukset olivat lähinnä aineistolähteinä. Kahdella korpussektion esitelmällä oli selvä yhteys käännöstutkimukseen. Käännöstiede oli ensimmäistä kertaa pohjoismaisten slavistikongressien historiassa järjestäytyneenä omaksi sektiokseen, jossa kuultiin toistakymmentä esitelmää. Aiheet ulottuivat sanaleikkien ja murteen kääntämisestä kaunokirjallisuudessa käännöskritiikkiin ja historialliseen käännössosiologiaan. Kun suurin osa tutkimuskohteista oli jälleen omistettu venäjää koskeville aiheille, eksoottisin lienee ollut entisen Jugoslavian alueen kansanlaulujen ruotsinnoksia käsitellyt esitelmä. Vahvasta käännöshistoriallisesta panoksesta vastasi ruotsalainen jälkikeskiajan ja varhaisen uuden ajan venäjää ja sen kontakteja tutkinut koulukunta. Monikielisyys ja kulttuurinen moninaisuus oli houkutellut runsaasti tutkijoita. Kaukasukselta ja Odessasta Inkerinmaalle ja Kuolan niemimaalle veivät meitä kulttuurien kohtaamista tutkivat kollegamme noin kymmenessä esitelmässä, ja sen lisäksi lähes yhtä monta osanottajaa kokosi slaavilaisten kielten opetusta ja käyttöä vieraskielisessä ympäristössä käsittelevä työpaja.
Kongressi oli onnistunut ja järjestelyjä ja kulttuuriohjelmaa kiitettiin. Erityistä kiitosta saivat vierailut Lenin-museossa, ”venäläisen Tampereen” esittely, josta vastasivat opiskelijat, sekä elokuvateatteri Niagaraan järjestetty pietarilaisen ohjaajan Alina Rudnitskajan kahden elokuvan esitys, jota seurasi vilkas keskustelu paikalle päässeen ohjaajan kanssa. Seuraava pohjoismainen kongressi pidetään vuonna 2013 Norjan Bergenissä.
Hannu Tommola
Arja Rosenholm
Tekstit
