Slavistipäivä keräsi historiansa suuriman yleisön Helsinkiin Tieteiden talolle perjantaina 19.3.2010. Päivän aiheena oli Suomen slavistiikan nykytila ja tulevaisuus. Tilaisuudessa päivittyivät tiedot eri yliopistojen, laitosten ja oppiaineiden muutoksista, nykyisestä opetustarjonnasta, tutkimustoiminnasta ja tulevaisuuden haasteista.
Päivän aloitti opetusneuvos Anna-Kaisa Mustaparran (Opetushallitus) puheenvuoro ”Koulujen kieltenopetus – miten käy venäjän?” Mustaparran mukaan kouluissa kaikkien muiden kieliaineiden, paitsi englannin, opiskelu on vähentynyt. Venäjän kirjoittaneiden määrän laskuun on vaikuttanut mm. se, että lukioissa vain kahden kielen kirjoittajien määrä on yleistynyt.
Venäjän kielen vetovoimaa on pyritty parantamaan eri keinoin ja Kielitivoli-ohjelman puitteissa kielten opetukseen on kanavoitu lisää rahaa (www.kielitivoli.fi). Kieltenopettajien keskinäisten yhteyksien parantamiseksi on perustettu Kieltenopet verkossa -sivut (kieltenopetverkossa.ning.com). Opetuksen kehittäminen on tärkeää. Ainekohtaisen opetuksen tutkimusta tehdään kuitenkin hyvin vähän kasvatustieteen puolella mikä on yksi syy opetuksen hitaaseen uudistumiseen. Ainekohtaisen opetuksen tutkimus tarjoaisi mainioita ja hyödyllisiä gradujen aiheita! Yhtenä keinona opetuksen kehittämiseen Mustaparta esitti ajatuksen, että aineenopettajat valittaisiin suoraan pääsykokeessa. Tällöin opintonsa aloittava kieltenopiskelija olisi valmiiksi motivoitunut ja tietäisi minne tähtää. Mustaparta korosti, että koulujen opetustarjontaan VOI vaikuttaa. Esimerkiksi Elinkeinoelämän Keskusliitto esittää runsaasti toiveita luonnontieteellisten alojen opetuksesta, mutta vähemmän kielistä. Nyt EK esittää pakollisesta ruotsin opetuksesta luopumista ja korostaa venäjän kielen tarvetta. Nyt on sopiva aika vaikuttaa sillä keväällä käsitellään mm. tuntijaon uudistamista.
Huoli venäjän kielen asemasta kouluissa oli yhteinen. Toisaalta todettiin, että koulujen venäjän opetus ei ole kuitenkaan ainoa mahdollisuus. Esimerkiksi yliopistojen kielikeskukset pursuavat venäjän opiskelijoita. Huomiota kiinnitettiin myös siihen, että maassa on kasvava venäjänkielinen väestö. Keskustelussa tuotiin esiin myös näkemys, että koululaisten kielivalintoihin vaikuttavat mielikuvat, joihin kannattaisi pyrkiä vaikuttamaan mm. tuomalla esiin venäläistä kirjallisuutta ja kulttuuria.
Oppiaineiden esittelykierros
Åbo Akademi, Ryska språket och litteratur
Martina Björklund berättade om institutionen, som har c.30 inskrivna studenter. De flesta av dem har läst ryska redan i skolan. Personalen består av fyra lärare och tre doktorander. Hela personalen forskar. Varje år 3-4 studenter blir klar med studierna. Utav ryska kan man studera även polska i samarbete med TY. Med Handelshögskolan ger man undervisningen i språk och ekonomi. Lärarlinjen utbildar lärare till svenskspråkiga skolor. Power point (pdf)
Turun yliopisto Venäjän kieli
Johanna Viimaranta kertoi, että venäjän kieli on osa kieli- ja käännöstieteen laitosta. Laitos koostuu professorista, lehtorista ja venäjän kielen vieraileva lehtorista sekä noin sadasta opiskelijasta. Tutkimusyhteistyötä on muiden kieliaineiden ja muiden yliopistojen venäjän oppiaineiden kanssa. Oppiaineessa on yksi päätoiminen jatko-opiskelija. Uutta on valintakokeen menestyksekäs uudistaminen.
Tampereen yliopisto
Venäjän kielen ja kulttuurin oppiaineen esitteli Irina Savkina. Laitoksen painopistealueet, populaarikulttuurin ja monikielisyyden teemat, näkyvät opetuksessa ja laitoksen julkaisuissa. Savkina esitteli laitoksen lukuisia tutkimushankkeita sekä näiden puitteissa järjestettyjä konferensseja ja julkaisuja. Venäjän kielen ja kulttuurin oman opetuksen lisäksi opiskelijat voivat osallistua Russian Studies -ohjelman opetustarjontaan. Puolan ja tšekin opetus on järjestetty vierailevien opettajien turvin. Power point (pdf)
Monikielisen viestinnän ja käännöstieteen koulutusohjelman B, työkielenä venäjä -oppiaineen (entisen käännöstieteen, nyk. Moviko) esitteli Mihail Mihailov. Opetuksen tavoitteena on edelleenkin kääntäjien ja tulkkien koulutus. Suomenkieliset ja venäjänkieliset opiskelevat yhdessä. Tutkimusaiheita ovat mm. typologinen ja kontrastiivinen kielentutkimus, kaunokirjallisuuden kääntäminen, tulkkauksen tutkimus ja AV-kääntämisen tutkimus. Henkilökuntaa on radikaalisti supistettu, mutta sisäänotto on pysynyt samana. Hakijamäärä tosin on pudonnut, osasyynä oletettavasti vaikea ja epäinformatiivinen oppiaineen uusi nimi. Power point (pdf)
Jyväskylän yliopisto
Venäjän kielen ja kulttuurin oppiaineen esitteli Marjatta Vanhala-Aniszewski. Kieliaineet yhdistettiin samalle laitokselle 2004 ja uudistus on ollut pääsääntöisesti positiivinen: hallinto on vähentynyt ja työnkuvat ovat selkeytyneet. Professorin lisäksi oppiaineessa työskentelee lehtori (natiivi), vs. lehtori ja tuntiopettaja, jatko-opiskelijoita on 5-7. Koko kielten laitoksella on lisäksi professoreja, assistentteja ja tohtorikoulutettavia, jotka osallistuvat kaikille kieliaineille yhteiseen opetukseen. Myös graduja ohjataan ristiin. Opiskelijoita otetaan sisään 15, joista viisi valitaan suoraan opettajakoulutukseen. Valmistumisajoissa ja motivaatiossa mitattuna tämä ratkaisu on osoittautunut onnistuneeksi. Venäjän kieli ja kulttuuri on koko kielten laitoksen toiseksi tuottavin oppiaine. Vähentyneiden resurssien vuoksi oman opetustarjonnan rinnalla käytetään hyväksi kielikeskuksen tarjontaa sekä kieliharjoitteluun sisältyvää opetusta. Pääsykokeessa on kokeilussa aineistokoe ja haastattelu, mikä on jo osoittautunut hyväksi ratkaisuksi. Kulttuurien välinen viestintä yritetään saada kielten laitokselle, myös opettajankoulutuksen saaminen laitokselle olisi toiveissa. Yhteistyötä tehdään Soveltavan kielentutkimuksen keskuksen kanssa. http://www.helsinki.fi/~hakanen/Jyvaskyla.pdf
Slovakin lehtori Anna Kyppö kertoi slovakin kieli ja kulttuurin opetuksesta Jyväskylän yliopistossa, jossa on mahdollista suorittaa oppiaineesta perus- ja aineopinnot, jälkimmäiset yhteistyössä Comenius-yliopiston kanssa. Slovakin kielen opetus on jaettu kielten laitoksen ja kielikeskuksen kanssa. Opettajia on yksi, opiskelijoita noin 40. Kyppö esitteli myös slovakin verkkokurssin, joka löytyy osoitteesta kielikeskus.jyu.fi.
Itä-Suomen yliopisto
Venäjän kieli ja kulttuuri -oppiaineen esitteli Hanna Kärkkäinen. Kuten muuallakin, myös Itä-Suomen yliopistossa oppiaine on osa laajaa vieraiden kielten ja käännöstieteiden laitosta. Työtä on leimannut jatkuva opetussuunnitelmien uudelleenlaatiminen, muutos ja siihen sopeutuminen. Tutkinnonuudistusta toteutettiin vuoden verran, jonka jälkeen alettiin luoda yhteisiä perusopintoja kielen ja kulttuurin (KiKu) sekä kielen ja kääntämisen (KiKä) ohjelmille. Haasteena on ollut opiskelijarekrytointi. Vuosittain valitaan yhteisiin perusopintoihin 25 uutta opiskelijaa, jotka ensimmäisen vuoden jälkeen hakeutuvat joko kielen ja kulttuurin tai kääntämisen suuntautumisvaihtoehtoihin. Suuri osa opiskelijoista on taustaltaan venäjänkielisiä. Opiskelijoiden piirissä on kiinnostusta nimenomaan kääntämiseen. Yhteistyötahoja on runsaasti, muun muassa Itä-Suomen koulun kanssa, jonka yksi toimipiste sijaitsee Joensuussa.
Venäjän kielen ja kääntämisen suuntautumisvaihtoehdon tämänhetkisestä tilanteesta raportoi Päivi Pasanen. Muutto Savonlinnasta Joensuuhun on juuri ohi. Siirron yhteydessä menetettiin kummastakin oppiaineesta yksi lehtori. Opiskelijamäärä Joensuussa, kuten muissakin supistuksia kokeneissa oppiaineissa, on pysynyt ennallaan. Esitys (pdf)
Helsingin yliopisto
Nykykielten laitoksen johtaja Arto Mustajoki esitteli uutta 2010 toimintansa aloittanutta suurlaitosta, jossa jokaisella oppiaineella on oma vastuuhenkilönsä. Koko nykykielten laitoksen painopistealoja ovat kulttuurisen ja kielellisen diversiteetin tutkimus, kielellisen vuorovaikutuksen tutkimus, kieliteknologia ja korpustutkimus. Nousevana alana hän mainitsi Eurooppa-tutkimuksen ja sen sisällä Venäjän/venäjän kielen. Budjettirahoituksen ohella rahoitusta hankitaan muun muassa mainoskampanjalla.
Venäjän kääntämisen oppiaineen esittelijä Inkeri Vehmas-Lehto korosti käännöstieteen omia valintakokeita. Niissä tärkeätä on suomen kielen taidon testaaminen yhteisesti muiden käännöstieteen kielten kanssa. Opettavaa henkilökuntaa on yhteensä neljä. Muutto Kouvolasta Helsinkiin vei mukanaan yhden opettajan vakanssin. Power point (pdf)
Venäjän kielen ja kirjallisuuden oppiaineen esitteli Ahti Nikunlassi. Poikkeuksena miltei kaikkiin jo edellä esiteltyihin, oppiaineessa ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Sellaisia tosin on odotettavissa tiukkenevan talouden vuoksi. Esimerkiksi eläkkeelle jääneiden ja jäävien vakansseja ei välttämättä voida täyttää. Edessä on mahdollisesti opetuspainotteisempaan systeemiin siirtyminen ja samalla tutkimuksen vähentyminen. Opiskelijoita otetaan vuosittain 30 (19 vieraan ja 11 äidinkielen linjalle). Valinnaisuutta perusopetuksessa on lisätty, sitä on jopa enemmän kuin syventävissä opinnoissa. Kandidaatintutkielmat ja gradut kirjoitetaan edelleen venäjäksi. Kieliharjoitteluun lähdetään viidennellä periodilla toukokuussa, minkä toivotaan lyhentävän opiskeluaikaa. Tarjolla on myös Ukraina-opintokokonaisuus yhteistyössä Aleksanteri-insituutin kanssa. Esitelmä (pdf)
Länsi- ja eteläslaavilaisten kielten ja kulttuurien oppiaineen esittelijä Jouko Lindstedt totesi, että slavistiikka hallintotasona Helsingin yliopiston nykykielten laitoksesta on hävinnyt, mutta käytävä on edelleen sama. Länsi- ja eteläslaavilaisten kielten oppiaine koostuu professorista ja kolmesta eri slaavilaisen kielen opettajasta sekä tohtorikoulutettavasta ja kahdesta akatemian tutkijasta. Oppiaineessa voi opiskella puolaa ja tšekkiä sekä eteläslaavilaisista kielistä bulgariaa ja bosniaa / kroaattia / montenegroa / serbiaa. Kielitarjonnan mahdollistaa se, että opetustarjonta vaihtelee vuosittain. Kunakin vuonna sisään otetaan seitsemän uutta opiskelijaa. Baltologia on kolmen opettajan luotsaama oppiaine, johon on yhteistyösuhde.
Iltapäiväohjelma oli koottu sellaisten ajankohtaisten kysymysten ympärille, joita slavistit itse olivat ehdottaneet.
Hanna Kärkkäinen Itä-Suomen yliopistosta puhui aiheesta ”Ensimmäisen vuoden opiskelijoiden käsitykset venäjän kielen yliopisto-opiskelusta ja ohjauksen tarpeesta”. Hän kertoi Starttiruiske-ohjausohjelmasta. Tämä OPM:n rahoittama tehostettu ohjaus on suunnattu ensimmäisen vuoden opiskelijoille. Tavoitteena on päämäärätietoinen opiskelu ja valmistuminen viidessä vuodessa. Ohjausohjelmaan kuuluu opiskelijoiden näkemysten kartoittaminen mm. siitä mitä yo-tasoinen kielten opiskelu sisältää.
Arja Rosenholm (Tampere) ja Pekka Pesonen (Helsinki) kävivät dialogin aiheesta ”Kirjallisuuden ja kulttuurin opetuksen merkityksestä”. Dialogi toi esiin kirjallisuuden ja kulttuurin ymmärtämisen keskeisen merkityksen ohella myös kaksi erilaista kirjallisuudentutkimuksen metodista lähestymistapaa. Rosenholm korosti eri alueet läpäisevää, kielen, kirjallisuuden, kulttuurin ja kääntämisen yhteyttä tutkimuksessa, jonka päämääränä on venäläisen yhteiskunnan parempi tuntemus. Pääpaino oli nimenomaan yhteiskunnassa ja kirjallisuus, erityisesti populaarikirjallisuus, on väylä ymmärtää yhteiskuntaa ja sen syvärakenteita. Pesonen korosti sitä, että kirjallisuuden merkitys ei ole vain teemoissa, vaan myös kerronnassa, jonka tutkiminen kirjallisuustieteen metodein on mielekästä. Erilaisista tutkimuksellisista lähtökohdistaan huolimatta molemmat puhuivat kirjallisuuden tärkeästä asemasta venäläisessä kulttuurissa ja yhteiskunnassa. Esiin nousi myös tarve purkaa suomalaisen Venäjä-tutkimuksen mytologisoituja ja politisoituja asenteita.
”Muut slaavilaiset kielet kuin venäjä – laadun ja laajuuden ristiriita” oli Jouko Lindstedtin (Helsinki) alustuksen aiheena. Länsi- ja eteläslaavilaisten kielten ja kulttuurien oppiaine tarjoaa pääaineopetusta puolan, tšekin, bulgarian ja serbin kielissä sekä osallistuu Ukraina-opintokokonaisuuden opettamiseen. Tämä pohjoismaiden laajin kielivalikoima pienen kokonaisuuden vastuualueena on myös ongelmallinen. Erittäin pienen henkilökunnan vastuulla on laadukkaan opetuksen ja graduohjauksen tarjoaminen opiskelijoille, joiden työllistyminen pelkästään kielen ammattilaisina on hankalaa. Oppiaineen tutkimustraditio kohdistuu eteläslaavilaisiin kieliin, kun taas yhteiskunnan näkökulmasta suurin tarve kohdistuu puolan kielen osaajiin. Lindstedt totesi myös muutoksen slavistien koulutuksessa: venäjän opiskelijoilta ei enää vaadita toisen slaavilaisen kielen opintoja.
”Millaista venäjän, kääntämisen ja tulkkauksen opetusta on entisillä käännöstieteen laitoksilla” oli Hannu Tommolan (Tampere) ja Inkeri Vehmas-Lehdon (Helsinki) alustusten yhteisenä otsikkona. Tommola totesi, että opetuksen alalla yhteydenpito eri käännöstieteen laitosten välillä on jäänyt vähiin. Yhteistyö on keskittynyt tutkimukseen ja jatkokoulutukseen. Vehmas-Lehto korosti kääntämisen erilaisuutta verrattuna filologiaan ja kertoi oppiaineeseen kuuluvista kursseista. Power point (pdf)
Keskustelussa nousi esiin kysymys siitä, miten valtakunnallisesti voidaan turvata venäjän ja erityisesti nk. pienten slaavilaisten kielten opetus ja opetuksen laatu. Pienet ja pienenevät yksiköt eivät talouden kannalta ole mielekkäitä. Sen sijaan voidaan esittää mutta perusteluja laitosten säilyttämiselle. Voidaan esim. ajatella, että mahdollisuus opiskella venäjää useassa yliopistossa on itsessään tärkeää.
Todettiin, että konkreettista yhteistyötä ja yhteistä suunnittelua olisi aiheellista lisätä. Yhteistä osaamista olisi myös voitava hyödyntää valtakunnallisesti. Slavistipiirillä voisi olla tässä tärkeä rooli yhteisen keskustelun alkuunpanijana ja ylläpitäjänä.
Aikaa keskusteluun olisi voinut olla runsaamminkin. Jatkossa Slavistipiiri voi osaltaan edesauttaa laitosten ja oppiaineiden välistä yhteydenpitoa. Nyt huomio keskittyi viime aikojen muutosten vaikutuksiin yliopistojen organisaatioissa ja oppiainevalikoimassa. Uusien, jotenkin neuvostoaikaisilta kalskahtavien KiKojen ja Movikoijen taakse kätkeytyy taistelua olemassaolosta ja huolta siitä, miten hupenevien resurssien puitteissa voidaan tuottaa sitä, mitä nykypäivän yliopistolta vaaditaan: maistereita määräajassa ja korkeatasoista tutkimukseen pohjautuvaa opetusta.
Ääneen lausumatta jäivät kysymykset siitä, minkälaisia seurauksia eri yliopistojen välisellä kilpailulla on opetuksen ja tutkimuksenkin laatuun, henkilökunnan motivaatioon ja yhteistyöhalukkuuteen. Yhteydenpitoa tarvitaan kuitenkin tulevaisuudessa myös tutkimusaiheista tiedottamisessa. Konkreettisena ehdotuksena esitettiin tutkimusprojektien tai jatko-opiskelijoiden tapaamiset ja graduopiskelijoiden aiheiden esittelyt.
Slavistipäivän yhteydessä järjestettiin kirjanäyttely alan uusimmista julkaisuista. Tämän pöydän anti kertoi siitä, että vähenevin resurssein ei ainoastaan tuoteta entistä enemmän kandidaatteja ja maistereita, vaan myös julkaistaan tutkimustyön tuloksia.
Kirsti Ekonen
Tekstit
