Maria Widnäs

Suomen slavistipiiri ry. on vuodesta 1984 alkaen jakanut Maria Widnäsin mukaan nimettyä gradupalkintoa, mutta kuka oli Maria Widnäs ja miten hän liittyy Slavistipiiriin?

Professori Maria Widnäs (7.4.1903 Pietari – 21.12.1972 Helsinki) kuului suomalaisen ja kansainvälisen slavistiikan, Kansalliskirjaston Slaavilaisen kirjaston sekä Slavistipiirin keskeisiin hahmoihin. Maria Widnäsin vanhemmat olivat suomalainen kenraalimajuri, Vaasan ja Uudenmaan läänin kuvernööri Bernhard Otto Widnäs sekä venäläinen upseerintytär Vera Ivanovna Mihailova. Maria Widnäs oli maineikkaan, Katariina Suuren perustaman Smolna-instituutin kasvatti. Ylioppilaaksi hän pääsi vuonna 1921, minkä jälkeen hän opiskeli Helsingin yliopistossa slaavilaista, saksalaista ja ranskalaista filologiaa mm. professori J.J. Mikkolan oppilaana. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi (maisteriksi) vuonna 1927, mistä alkaen hän työskenteli Helsingin yliopiston kirjaston slaavilaisella osastolla eläköitymiseensä, vuoteen 1970 saakka. Hän toimi yliopiston kirjaston nuorempana alikirjastonhoitajana vuosina 1939-54 ja vanhempana alikirjastonhoitajana 1954-70.

Maria Widnäs tunnettiin kansainvälisesti etenkin kirjaston venäjänkieliset aineistot läpikotaisin tuntevana asiantuntijana. Slaavilaisessa kirjastossa hän löysi ja julkisti siihen saakka tuntemattomiksi jääneitä keskiaikaisia venäläisiä käsikirjoituksia. Maria Widnäsin omat tieteelliset tutkimusintressit liittyivät lingvistiikkaan (etenkin syntaksiin) sekä muinaisvenäläiseen hagiografiaan. Filosofian tohtoriksi hän valmistui Helsingin yliopistosta vuonna 1952 muinaisvenäjän adjektiiviattribuutin asemaa käsitelleellä väitöstutkimuksellaan La position de l'adjectif épithète en vieux Russe (XIe – XVIIe siècle). Väitöstilaisuus pidettiin kokonaan ranskaksi, ja kyse oli ensimmäisestä slavistiikan alan väitöskirjasta vuoden 1934 jälkeen, jolloin vastaväittäjänä toiminut Valentin Kiparsky oli itse väitellyt. Vuonna 1966 Widnäs julkaisi hagiografiaan keskittyneen teoksensa Les synaxaires slavo-russes des ’Fragments Finlandais’.

Tutkimus- ja kirjastotyön ohella Widnäs vaikutti vuosikymmenien ajan myös kielenopettajana ja kääntäjänä. Hän suoritti kääntäjäntutkinnot ranskan, englannin, venäjän, ruotsin, suomen ja saksan kielissä, ja hän toimi kansainvälisen käännöstieteellisen Babel-aikakauskirjan kirjeenvaihtajajäsenenä vuodesta 1964 alkaen. Lukuvuoden 1961-62 hän toimi apulaisprofessorina Oklahoman yliopistossa Yhdysvalloissa. Hän julkaisi venäläisen kirjaston ja slaavilaisen osaston historiasta tutkimuksia myös ranskaksi ja ruotsiksi. Vuosina 1955-1965 eri maihin suuntautuneiden opintomatkojensa, tutkimustoimintansa sekä yliopiston kirjaston aineistotuntemuksensa vuoksi Maria Widnäs oli erittäin laajalti kansainvälisesti verkottunut.

Kun Helsingistä tuli kylmän sodan aikana yliopiston kirjaston slaavilaisen osaston myötä länsieurooppalaisen ja amerikkalaisen slavistiikan tukikohta, tuli myös Maria Widnäsistä, ”Marja Borisovnasta”, kansainvälisesti tunnettu, jopa legendaarinen hahmo. Hänet muistetaan edelleen slaavilaisen osaston läpikotaisin tunteneena asiantuntijana. Valentin Kiparsky totesi myöhemmin, että ilman Maria Widnäsin apua ei kirjaston slaavilaisella osastolla pystynyt toimimaan ja Widnäs puolestaan oli valmis antamaan asiantuntemuksensa jokaisen vakavasti otettavan tutkijan käyttöön. Varsinaisen työnsä ohessa Maria Widnäs avusti myös Venäläisen kauppiasyhdistyksen kirjaston luettelointityössä.

             Kuva Jaana-lehden haastatteluartikkelista otsikolla ”Olin Smolnan vanki”

Syvällinen asiantuntemus yhdistettynä kielitaitoon johti Widnäsin myös erikoisempien työtehtävien pariin. Jatkosodan aikana Widnäs toimi muiden yliopiston venäjäntaitoisten kirjastonhoitajien kanssa professori Pentti Renvallin johdolla kirjallisen sotasaaliin haltuunotto-operaatiossa Äänislinnan sotasaalisarkistossa. Vuonna 1957 Widnäs puolestaan avusti amerikkalaista Martin K. Tytelliä, joka oli saapunut Helsinkiin selvittämään lännessä esiin noussutta kysymystä, oliko Stalin ollut ohranan vakooja ennen vallankumousta. Maria Widnäs teki Tytellin seurana käsialavertailuja Valtionarkistossa, ja he molemmat tulivat siihen johtopäätökseen, että Yhdysvalloissa kohua herättänyt, Stalinin vakoojataustan väitetysti todistanut asiakirja oli itse asiassa väärennös.

Venäjän kielen ja kirjallisuuden dosentti Maria Widnäsistä tuli vuonna 1962. Kollegalle osoitetussa muistokirjoituksessaan professori Valentin Kiparsky totesi, että vuoteen 1966 voimassaollut yliopiston vanhentunut johtosääntö, joka oli vaatinut suomen kielen täydellistä hallintaa, oli käytännössä estänyt Widnäsiä osallistumasta oppituolin professorinviran hakuihin. Kiparsky totesi, että koska Widnäsiä ei ”muodollisista syistä” johtuen päästetty mukaan kilpailuun, ei voitu tietää, kuinka hän olisi haussa pärjännyt. Suomen Tasavallan presidentti myönsi hänelle kunniatohtorin arvon vuonna 1971.

Maria Widnäs oli perustamassa Suomen Slavistipiiriä. 16.3.1964 pidetyssä perustamiskokouksessa Slavistipiirin päämääräksi nimettiin slaavilaisen filologian ja venäjän kielen ja kirjallisuuden alaan kuuluvan tutkimustyön edistäminen Suomessa sekä suhteiden ja yhteistyön ylläpitäminen ulkomaisten slavistipiirien kanssa. Maria Widnäs toimi Slavistipiirin sihteerinä vuodesta 1964 kuolemaansa saakka; ensimmäiset kaksi vuotta hän toimi myös piirin rahastonhoitajana. Slavistipiirin edustajan roolissa hän toimi Helsingissä 1967 järjestetyn Pohjoismaisen slavistikongressin pääsihteerinä sekä jäsenenä Kansainvälisen Slavistikomitean eri toimikunnissa. Widnäs myös piti esitelmiä Slavistipiirin tilaisuuksissa, aiheinaan mm. ”Yhdyssanat venäjän kielessä” (1964) sekä ”Jazyčestvo i vizantijskoje christianstvo v slavjanskich zamljach i v Karelii” (1967). Hän myös raportoi kansainvälisistä slavistitilaisuuksista, mm. Prahan slavistikongressista 1968 sekä Kansainvälisen Slavistikomitean transkriptio- ja translitterointitoimikunnan Wienin istunnon tapahtumista 1972. Slavistipiirin lisäksi Widnäs toimi myös Suomen kääntäjäin yhdistyksen hallituksessa sekä mm. Uusfilologisen yhdistyksen tilintarkastajana.

Maria Widnäs löytyi kuolleena kirjoituspöytänsä äärestä kaksi päivää ennen joulua 1972. Hänen kollegansa, yliopiston slaavilaisen osaston virkailija Benita von Pruschewsky totesi vuonna 1973, että ”iloisuutensa, vaatimattomuutensa, verrattoman huumorintajunsa ja tietorikkautensa ansiosta Maria Widnäs oli arvostettu ja pidetty tutkijoiden, työtovereiden ja oppilaiden piirissä”. Slavistipiiri ry:n kymmenvuotiskatsauksessa vuodelta 1974 puolestaan todettiin seuraavaa: ”Yhdistyksen sihteerinä ja sieluna toimi vertaansa vailla olevalla antaumuksella aikaansa ja vaivojaan säästämättä myöskin ulkomailla slavistina laajalti tunnettu prof. Maria Widnäs kuolemaansa saakka 1972.” Nämä luonnehdinnat yhdessä professori Kiparskyn muistokirjoituksen kanssa piirtävät kuvaa laajalti sivistyneestä ja tietojaan ja taitojaan säästelemättä käyttäneestä asiantuntijasta sekä hyvästä kollegasta.

Slavistipiirin hallitus päätti 8.5.1973 pitämässään kokouksessa professori Maria Widnäsin muistorahaston perustamisesta. Sen tarkoituksena oli olla Slavistipiirin hallinnoima stipendirahasto nuorten ja lahjakkaiden slavistien opintojen ja tutkimusten edistämistä varten. Vuonna 1980 asiaa erikseen pohtimaan kokoontunut työryhmä esitti, että muistorahastosta kertyviä stipendivaroja jaettaessa tulisi ottaa huomioon professori Widnäsin toivomus ja asettaa etusijalle sellaiset slavistiikan opiskelijat, joiden erikoisaloina ovat muinaiskirkkoslaavin, muinaisvenäjän ja ortodoksisen kulttuuriperinteen tutkiminen. Tämä tematiikkaa koskeva vaatimus kuitenkin lientyi jo 1980-luvulla ja etenkin 1990-luvulla. Tuolloin Slavistipiirin pyytäessä eri yliopistojen slavistiikan laitoksilta ehdolle asetettavia tutkielmia todettiin, että vaikka etusija annetaankin edellä mainittuja aiheita käsitteleville tutkielmille, palkituksi voi kuitenkin tulla muukin hyvä tutkielma. Vuonna 1983 muistorahaston tilille oli kertynyt noin 7000 markkaa, ja seuraavana vuonna myönnettiin ensimmäinen stipendi, jonka sai ansiokkaasta pro gradu -tutkielmastaan Joensuun yliopiston opiskelija Lea Siilin. Käytännöksi on muodostunut, että Slavistipiiri jakaa Maria Widnäs -gradupalkinnon kolmen vuoden välein ja että gradupalkinnon saajat kutsutaan Slavistipäivään pitämään esitelmä aiheestaan.

Kirjoittanut: Susan Ikonen

 

Lähteet

Autio, Veli-Matti (toim.) Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesmatrikkeli 1918-2000. ”Venäjän kieli ja kirjallisuus sekä slaavilainen filologia”.

Ekonen, Kirsti. ”Maria Widnäsin elämä ja teot (1903-1972)”. Esitelmä Slavistipiirin 50-vuotisjuhlassa 14.11.2014; esitelmän diat.

Kiparsky, Valentin. ”Maria Widnäs in memoriam”. Scando-Slavica 19(1), 1974, 255.

Knapas, Rainer. Tiedon valtakunnassa. Helsingin yliopiston kirjasto – Kansalliskirjasto 1640-2010. SKS. 2012.

Shenshin, Veronica. Venäläiset ja venäläinen kulttuuri Suomessa. Kulttuurihistoriallinen katsaus Suomen venäläisväestön vaiheista autonomian ajoilta nykypäiviin. Helsingin yliopisto, Aleksanteri-instituutti, 2008.

Slavistipiirin arkisto, Kansalliskirjasto, Signum Coll. 740.

Slavistipiirin vuosikymmenet 1964–2014. (Näyttely Kansalliskirjaston slaavilaisessa kirjastossa 14.11.2014–30.9.2015); näyttelyn tekstiaineistot ja näyttelyesite.

Vem och vad? Biografisk handbok, 1967. ”Widnäs, Maria”.

Helsingin Sanomat: ”Stalin ei palvellut tsaarivallan ohranaa – Amerikkalaisen tutkimuksen tuloksia nyt julkisuuteen”. Helsingin Sanomat, 3.2.1957, 10.

Helsingin Sanomat: ”Väitöskirja venäjänkielestä”. Helsingin Sanomat, 25.9.1952, 6.