Suomen slavistipiiri ry. on vuodesta 1984 alkaen jakanut
Maria Widnäsin mukaan nimettyä gradupalkintoa, mutta kuka oli Maria Widnäs ja
miten hän liittyy Slavistipiiriin?
Professori Maria Widnäs (7.4.1903 Pietari – 21.12.1972
Helsinki) kuului suomalaisen ja kansainvälisen slavistiikan, Kansalliskirjaston
Slaavilaisen kirjaston sekä Slavistipiirin keskeisiin hahmoihin. Maria Widnäsin
vanhemmat olivat suomalainen kenraalimajuri, Vaasan ja Uudenmaan läänin
kuvernööri Bernhard Otto Widnäs sekä venäläinen upseerintytär Vera Ivanovna
Mihailova. Maria Widnäs oli maineikkaan, Katariina Suuren perustaman
Smolna-instituutin kasvatti. Ylioppilaaksi hän pääsi vuonna 1921, minkä jälkeen
hän opiskeli Helsingin yliopistossa slaavilaista, saksalaista ja ranskalaista
filologiaa mm. professori J.J. Mikkolan oppilaana. Hän valmistui filosofian
kandidaatiksi (maisteriksi) vuonna 1927, mistä alkaen hän työskenteli Helsingin
yliopiston kirjaston slaavilaisella osastolla eläköitymiseensä, vuoteen 1970
saakka. Hän toimi yliopiston kirjaston nuorempana alikirjastonhoitajana vuosina
1939-54 ja vanhempana alikirjastonhoitajana 1954-70.
Maria Widnäs tunnettiin kansainvälisesti etenkin kirjaston
venäjänkieliset aineistot läpikotaisin tuntevana asiantuntijana. Slaavilaisessa
kirjastossa hän löysi ja julkisti siihen saakka tuntemattomiksi jääneitä
keskiaikaisia venäläisiä käsikirjoituksia. Maria Widnäsin omat tieteelliset
tutkimusintressit liittyivät lingvistiikkaan (etenkin syntaksiin) sekä
muinaisvenäläiseen hagiografiaan. Filosofian tohtoriksi hän valmistui Helsingin
yliopistosta vuonna 1952 muinaisvenäjän adjektiiviattribuutin asemaa käsitelleellä
väitöstutkimuksellaan La position de l'adjectif épithète en vieux Russe (XIe
– XVIIe siècle). Väitöstilaisuus pidettiin kokonaan ranskaksi, ja kyse oli
ensimmäisestä slavistiikan alan väitöskirjasta vuoden 1934 jälkeen, jolloin
vastaväittäjänä toiminut Valentin Kiparsky oli itse väitellyt. Vuonna 1966 Widnäs
julkaisi hagiografiaan keskittyneen teoksensa Les synaxaires slavo-russes
des ’Fragments Finlandais’.
Tutkimus- ja kirjastotyön ohella Widnäs vaikutti
vuosikymmenien ajan myös kielenopettajana ja kääntäjänä. Hän suoritti
kääntäjäntutkinnot ranskan, englannin, venäjän, ruotsin, suomen ja saksan
kielissä, ja hän toimi kansainvälisen käännöstieteellisen Babel-aikakauskirjan
kirjeenvaihtajajäsenenä vuodesta 1964 alkaen. Lukuvuoden 1961-62 hän toimi
apulaisprofessorina Oklahoman yliopistossa Yhdysvalloissa. Hän julkaisi
venäläisen kirjaston ja slaavilaisen osaston historiasta tutkimuksia myös
ranskaksi ja ruotsiksi. Vuosina 1955-1965 eri maihin suuntautuneiden
opintomatkojensa, tutkimustoimintansa sekä yliopiston kirjaston aineistotuntemuksensa
vuoksi Maria Widnäs oli erittäin laajalti kansainvälisesti verkottunut.
Kun Helsingistä tuli kylmän sodan aikana yliopiston
kirjaston slaavilaisen osaston myötä länsieurooppalaisen ja amerikkalaisen
slavistiikan tukikohta, tuli myös Maria Widnäsistä, ”Marja Borisovnasta”,
kansainvälisesti tunnettu, jopa legendaarinen hahmo. Hänet muistetaan edelleen
slaavilaisen osaston läpikotaisin tunteneena asiantuntijana. Valentin Kiparsky
totesi myöhemmin, että ilman Maria Widnäsin apua ei kirjaston slaavilaisella
osastolla pystynyt toimimaan ja Widnäs puolestaan oli valmis antamaan
asiantuntemuksensa jokaisen vakavasti otettavan tutkijan käyttöön. Varsinaisen
työnsä ohessa Maria Widnäs avusti myös Venäläisen kauppiasyhdistyksen kirjaston
luettelointityössä.
Kuva Jaana-lehden haastatteluartikkelista otsikolla ”Olin
Smolnan vanki”
Syvällinen asiantuntemus yhdistettynä kielitaitoon johti
Widnäsin myös erikoisempien työtehtävien pariin. Jatkosodan aikana Widnäs toimi
muiden yliopiston venäjäntaitoisten kirjastonhoitajien kanssa professori Pentti
Renvallin johdolla kirjallisen sotasaaliin haltuunotto-operaatiossa Äänislinnan
sotasaalisarkistossa. Vuonna 1957 Widnäs puolestaan avusti amerikkalaista
Martin K. Tytelliä, joka oli saapunut Helsinkiin selvittämään lännessä esiin
noussutta kysymystä, oliko Stalin ollut ohranan vakooja ennen vallankumousta.
Maria Widnäs teki Tytellin seurana käsialavertailuja Valtionarkistossa, ja he
molemmat tulivat siihen johtopäätökseen, että Yhdysvalloissa kohua herättänyt,
Stalinin vakoojataustan väitetysti todistanut asiakirja oli itse asiassa
väärennös.
Venäjän kielen ja kirjallisuuden dosentti Maria Widnäsistä
tuli vuonna 1962. Kollegalle osoitetussa muistokirjoituksessaan professori
Valentin Kiparsky totesi, että vuoteen 1966 voimassaollut yliopiston vanhentunut
johtosääntö, joka oli vaatinut suomen kielen täydellistä hallintaa, oli
käytännössä estänyt Widnäsiä osallistumasta oppituolin professorinviran
hakuihin. Kiparsky totesi, että koska Widnäsiä ei ”muodollisista syistä”
johtuen päästetty mukaan kilpailuun, ei voitu tietää, kuinka hän olisi haussa
pärjännyt. Suomen Tasavallan presidentti myönsi hänelle kunniatohtorin arvon vuonna
1971.
Maria Widnäs oli perustamassa Suomen Slavistipiiriä.
16.3.1964 pidetyssä perustamiskokouksessa Slavistipiirin päämääräksi nimettiin
slaavilaisen filologian ja venäjän kielen ja kirjallisuuden alaan kuuluvan
tutkimustyön edistäminen Suomessa sekä suhteiden ja yhteistyön ylläpitäminen
ulkomaisten slavistipiirien kanssa. Maria Widnäs toimi Slavistipiirin
sihteerinä vuodesta 1964 kuolemaansa saakka; ensimmäiset kaksi vuotta hän toimi
myös piirin rahastonhoitajana. Slavistipiirin edustajan roolissa hän toimi
Helsingissä 1967 järjestetyn Pohjoismaisen slavistikongressin pääsihteerinä
sekä jäsenenä Kansainvälisen Slavistikomitean eri toimikunnissa. Widnäs myös
piti esitelmiä Slavistipiirin tilaisuuksissa, aiheinaan mm. ”Yhdyssanat venäjän
kielessä” (1964) sekä ”Jazyčestvo i vizantijskoje christianstvo v slavjanskich
zamljach i v Karelii” (1967). Hän myös raportoi kansainvälisistä
slavistitilaisuuksista, mm. Prahan slavistikongressista 1968 sekä
Kansainvälisen Slavistikomitean transkriptio- ja translitterointitoimikunnan
Wienin istunnon tapahtumista 1972. Slavistipiirin lisäksi Widnäs toimi myös
Suomen kääntäjäin yhdistyksen hallituksessa sekä mm. Uusfilologisen yhdistyksen
tilintarkastajana.
Maria Widnäs löytyi kuolleena kirjoituspöytänsä äärestä
kaksi päivää ennen joulua 1972. Hänen kollegansa, yliopiston slaavilaisen osaston
virkailija Benita von Pruschewsky totesi vuonna 1973, että ”iloisuutensa,
vaatimattomuutensa, verrattoman huumorintajunsa ja tietorikkautensa ansiosta
Maria Widnäs oli arvostettu ja pidetty tutkijoiden, työtovereiden ja oppilaiden
piirissä”. Slavistipiiri ry:n kymmenvuotiskatsauksessa vuodelta 1974 puolestaan
todettiin seuraavaa: ”Yhdistyksen sihteerinä ja sieluna toimi vertaansa vailla
olevalla antaumuksella aikaansa ja vaivojaan säästämättä myöskin ulkomailla
slavistina laajalti tunnettu prof. Maria Widnäs kuolemaansa saakka 1972.” Nämä
luonnehdinnat yhdessä professori Kiparskyn muistokirjoituksen kanssa piirtävät
kuvaa laajalti sivistyneestä ja tietojaan ja taitojaan säästelemättä
käyttäneestä asiantuntijasta sekä hyvästä kollegasta.
Slavistipiirin hallitus päätti 8.5.1973 pitämässään
kokouksessa professori Maria Widnäsin muistorahaston perustamisesta. Sen
tarkoituksena oli olla Slavistipiirin hallinnoima stipendirahasto nuorten ja
lahjakkaiden slavistien opintojen ja tutkimusten edistämistä varten. Vuonna
1980 asiaa erikseen pohtimaan kokoontunut työryhmä esitti, että
muistorahastosta kertyviä stipendivaroja jaettaessa tulisi ottaa huomioon
professori Widnäsin toivomus ja asettaa etusijalle sellaiset slavistiikan
opiskelijat, joiden erikoisaloina ovat muinaiskirkkoslaavin, muinaisvenäjän ja
ortodoksisen kulttuuriperinteen tutkiminen. Tämä tematiikkaa koskeva vaatimus
kuitenkin lientyi jo 1980-luvulla ja etenkin 1990-luvulla. Tuolloin
Slavistipiirin pyytäessä eri yliopistojen slavistiikan laitoksilta ehdolle
asetettavia tutkielmia todettiin, että vaikka etusija annetaankin edellä
mainittuja aiheita käsitteleville tutkielmille, palkituksi voi kuitenkin tulla
muukin hyvä tutkielma. Vuonna 1983 muistorahaston tilille oli kertynyt noin
7000 markkaa, ja seuraavana vuonna myönnettiin ensimmäinen stipendi, jonka sai
ansiokkaasta pro gradu -tutkielmastaan Joensuun yliopiston opiskelija Lea
Siilin. Käytännöksi on muodostunut, että Slavistipiiri jakaa Maria Widnäs
-gradupalkinnon kolmen vuoden välein ja että gradupalkinnon saajat kutsutaan
Slavistipäivään pitämään esitelmä aiheestaan.
Kirjoittanut: Susan Ikonen
Lähteet
Autio, Veli-Matti (toim.) Helsingin yliopiston opettaja-
ja virkamiesmatrikkeli 1918-2000. ”Venäjän kieli ja kirjallisuus sekä
slaavilainen filologia”.
Ekonen, Kirsti. ”Maria Widnäsin elämä ja teot (1903-1972)”.
Esitelmä Slavistipiirin 50-vuotisjuhlassa 14.11.2014; esitelmän diat.
Kiparsky,
Valentin. ”Maria Widnäs in memoriam”. Scando-Slavica 19(1), 1974, 255.
Knapas, Rainer. Tiedon valtakunnassa. Helsingin
yliopiston kirjasto – Kansalliskirjasto 1640-2010. SKS. 2012.
Shenshin, Veronica. Venäläiset ja venäläinen kulttuuri
Suomessa. Kulttuurihistoriallinen katsaus Suomen venäläisväestön vaiheista
autonomian ajoilta nykypäiviin. Helsingin yliopisto, Aleksanteri-instituutti,
2008.
Slavistipiirin arkisto, Kansalliskirjasto, Signum Coll. 740.
Slavistipiirin vuosikymmenet 1964–2014. (Näyttely
Kansalliskirjaston slaavilaisessa kirjastossa 14.11.2014–30.9.2015); näyttelyn
tekstiaineistot ja näyttelyesite.
Vem och vad?
Biografisk handbok, 1967. ”Widnäs, Maria”.
Helsingin Sanomat: ”Stalin ei palvellut tsaarivallan ohranaa
– Amerikkalaisen tutkimuksen tuloksia nyt julkisuuteen”. Helsingin Sanomat,
3.2.1957, 10.
Helsingin Sanomat: ”Väitöskirja venäjänkielestä”. Helsingin
Sanomat, 25.9.1952, 6.